Merellisistä monikäyttöalueista tukea merenkäytön murrokseen

Merialuesuunnitteluyhteistyön koordinaatio kokosi lokakuussa eMSP NBSR-hankkeen puitteissa merellisten sektoreiden asiantuntijoita Helsinkiin keskustelemaan merelliseen monikäyttöön perustuvasta MariPark-konseptista kestävän sinisen talouden edistäjänä. Merellisen monikäytön keskiössä on eri toimintojen hallittu kehityskuva; meriluonto ja -ympäristö otetaan huomioon kaikissa suunnittelun ja toiminnan vaiheissa.

eMSP NBSR-hankkeessa MariPark-konseptia on kehitetty Pohjanmeren maiden johdolla. MariParkissa kaksi tai useampi merellistä toimijaa hyödyntävät merellisiä resursseja samalla alueella yhteisiä tukitoimintoja kuten huolto- ja turvallisuuspalveluita, sekä meriympäristön tilan monitorointia ja viestintäponnistuksia jakaen. Suomessa työhön on osallistuttu Itämeren näkökulmasta ja keskustelua on avattu eri toimien yhteensovittamisen puitteista kansallisessa hallinnollisessa kehyksessä. Satakuntaliiton maakuntainsinööri ja merialuesuunnittelija Anne Nummela on yksi asiantuntijoista, jotka ovat olleet prosessissa mukana alusta alkaen.

”Eri toimijoiden kiinnostus merialueita ja merellisiä resursseja kohtaan on kasvussa, minkä vuoksi keskustelu merellisestä monikäytöstä on nyt ajankohtaista. Suomessa ei ole kuitenkaan samalla tavalla akuuttia tilanpuutetta kuin esimerkiksi Pohjanmeren maiden pienemmillä merialueilla. Keskustelua käydään siis ensisijaisesti ennakoivasta näkökulmasta. Merituulivoimahankkeet, mutta myös muut merellisten resurssien käyttömuodot tulevat tulevaisuudessa kohdistamaan yhä enemmän painetta meriympäristöön ja tähän tulee meidänkin varautua.”

Luonnon huomioivan suunnitteluperiaatteen (nature-inclusive design) mukaisesti MariParkilla tulisi olla nettopositiivinen tai vähintäänkin neutraali vaikutus ympäröivään meriluontoon. Esimerkkinä on pohdittu kalankasvatuksen aiheuttaman ravinnekuormituksen pienentämistä sijoittamalla samaan vesimuodostumaan ravinteita sitovaa merilevänviljelyä. Näin yksi toimija lieventäisi toisen aiheuttamaa ympäristöpainetta.

Merituulivoimakehitys tuo merelle pysyvää infraa, myllyjen perustusten lisäksi kaapelointeja. Rakentamisen ja toiminnan aikana ammattikalastuksen harjoittaminen samalla alueella ei ole mahdollista. Merituulivoiman hankekehittäjien on hyvä pohtia yhdessä kalastajien kanssa miten toimintojen yhteensovittaminen tehdään niin, että kalaa riittää kuluttajille ja meriympäristön osalta ravinnekuormat alueella eivät lisäänny, kun ammattikalastuksen ravinteita merestä poistava toiminta häiriintyy.

”Toimivat ekosysteemit hyödyttävät kaikkia ja ne ovat edellytys merialueiden toiminnan suunnittelulle. Meriluonnon monimuotoisuuden turvaaminen luonnon huomioivan suunnittelun avulla ja resurssitehokas toiminta voitaisiinkin MariParkeissa tuoda uudelle tasolle. Euroopan vihreän kehityksen ohjelman tavoitteissa listattua oikeudenmukaista siirtymää MariParkit voisivat osaltaan edistää luomalla uutta yritystoimintaa ja elinkeinomahdollisuuksia”, pohtii Nummela.

Monikäytön hyötyjä voidaan saavuttaa toisaalta myös MariParkin ulkopuolella.

”Keskittämällä tiettyjä toimintoja samalle alueelle, voidaan käyttöpainetta lievittää muualla. Suomessa on totuttu siihen, että merellä on alueita, jotka pysyvät käytöstä vapaina ja tämä tulisi turvata myös jatkossa. MariParkit voisivat olla siihen yksi keino”, Nummela toteaa.

Pohjanmerellä monikäyttöyhdistelmien ideointi rakentuu vahvasti merellisen energiatuotannon alueille, mutta Suomessa ovat näiden lisäksi pohdinnassa myös muut mahdollisuudet.

”Suomessa luonteva paikka eri toimien yhteensovitukselle voisivat olla esimerkiksi satamat, joissa monet toimet yhdistyvät jo nykyisin. Muun muassa kalastus, vesiviljely, matkailuala sekä biotalous voisivat olla mahdollisia yhteensovitettavia toimialoja. Toisaalta tulee miettiä avoimesti muitakin tulevaisuuden aloja, jotka hyötyisivät tavalla tai toisella pääsystä merelle tai merellisistä resursseista.”

Merialuesuunnittelulla on edessään pohdinta, kuinka siirtyä passiivisesta toimintojen yhteensovittamisesta aktiiviseen yhteensovittamiseen. Nummela näkee merialuesuunnittelun roolin monikäytön kehityksessä ennen kaikkea toimijoiden yhteen tuojana ja keskustelun aloittajana.

”Merialuesuunnittelu on hyvä tapa välittää koottua tietoa ja antaa alkusysäys toiminnalle. Vastuu MariParkien varsinaisesta kehityksestä ja toteutuksesta tulee kuitenkin loppukädessä olla itse hanketoimijoilla tai esimerkiksi kunnilla.”

Suomen käynnissä olevalla toisella merialuesuunnittelukierroksella tuodaan tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotyö mukaan suunnittelupöytiin aiempaa vahvemmin. MariPark-konsepti tarjoaa tähän yrityksille konkreettisen pohjan, johon tarttua.

Ydinviestiksi Nummela summaa:

”MariParkien kehityksessä tulisi edetä avoimesti. Haasteita ja huteja voi tulla matkan varrella, mutta erehdyksen kautta löydetään myös toimivat yhdistelmät, joita ei vielä tässä kohtaa osata välttämättä edes ajatella.”

 

Suomen merialuesuunnitteluviranomaiset ovat mukana Itämeren ja Pohjanmeren yhteisessä merialuesuunnittelun eMSP NBSR -hankkeessa. Keskeinen hanketoimi on kestävän sinisen talouden tukeminen merialuesuunnittelun keinoin. eMSP NBSR- hankkeen Sustainable Blue Economy -kokonaisuuden internetsivu https://www.emspproject.eu/project-activities/community-of-practice/sustainable-blue-economy/

Kansallinen Merellinen monikäyttö ja merialuesuunnittelu -työpaja pidettiin Helsingissä 10.10.2023 asiantuntevan osallistujajoukon kesken. Tilaisuudessa pidetyt esitelmät ja tilaisuuden yhteenveto tulevat avoimesti jakoon www.merialuesuunnittelu.fi -sivustolle loppuvuodesta 2023.